Unelias, nuhanenä, vilkas + väsyneet

Huoh, mikä viikko takana, eikä tämä vielä ole edes ohi... Vihdoin saatiin kahden vanhemman yhteispelinä Abu nukkumaan. Tänä yönä kokeillaan viimeinkin sitä kuuluisaa sipulitemppua, jospa se auttaisi pientä nuhanenää nukkumaan paremmin ja antaisi yöarmoa myös vanhemmille...

Nuha on ollut tulossa koko viime viikonlopun. Vielä maanantaina oltiin normaalisti vauvauinnissa, vaikka nenä rohisi jo silloin. Tiistaista lähtien on kuin hana olisi auennut ja räkää valuu solkenaan, mutta jostain kumman syystä vain toisesta sieraimesta. Räkää ei tietenkään saa pyyhkiä, siitä vasta nouseekin kova kiukku ja vastarinta, puhumattakaan nenäfriidasta tai suolaliuosspraystä. Niitä täytyy yrittää kuitenkin muutama kerta päivässä painia Abun sieraimiin ja yrittää nimenomaan osua sieraimeen eikä silmään. 

Flunssa vaikuttaa tietysti myös nukkumiseen, Abun ja koko perheen. Nenä tukossa ja räkä valuen on hankala nukkua öisin, ja viimeisen parin yön aikana herätyksiä on ollut 2-3 yössä. Näinä öinä olemme antaneet Abulle pullon maitoa ja tainnuttaneet sillä uneen - päivällä ei nimittäin tule syötyä normaalisti tukkoisen nenän takia. Jokainen ruokailu on ollut taistelua ja apuna/harhautuksena on ollut lelut, keittiötarvikkeet, ja lastenohjelmat tabletilta. Periaatteessa en halua opettaa lasta syömään vain telkkariohjelmien ääressä, mutta viime päivät ovat ollet aikamoista poikkeustilannetta. Kun lapsi sulkee suunsa viiden lusikallisen jälkeen, eikä suostu avaamaan sitä millään tempulla, on otettava kovat aseet käyttöön.  Kaiken lisäksi Abulle on varmaan taas puhkeamassa pari uutta hammasta, sillä ikeniä hinkataan vähän väliä.

Päivällä poika on siis väsyneempi kuin normaalisti, muttei malta nukkua vaan vilkkaus lisääntyy yhtä matkaa väsymyksen myötä. Sisällä nukuttamiseen toimii vain yksi takuuvarma keino - heijaaminen sylissä. Tästä keinosta ollaan  yritetty päästä eroon jo unikoulusta lähtien, mutta ei olla jaksettu aloittaa taistelua. Pinnasänkyyn on vaikea rauhoittua päivällä, vaan Abu mieluummin juttelee itselleen, pyörii, potkii pinnoja ja muuten vaan riehuu itsekseen. Kunhan Abu paranee flunssastaan, yritetään viedä nukkumista parempaan suuntaan ja yritetään vähentää yöheräämiset mieluiten nollaan.

Lopputuloksena on väsynyt ja ärtynyt lapsi, joka ei syö eikä nuku kunnolla. Tästä seuraa väsyneet ja kiukkuiset vanhemmat, erityisesti äiti, joka viettää kaikki päivät nukuttajana, "pakko"syöttäjänä, ja nenäliinana. Oma aika on ollut todella nollissa koko viikon. Abu nukkuu päikkärit vain liikkuvissa vaunuissa ulkona, ja lyhyille iltapäiväpäikkäreille nukahdetaan vain sylissä. Väliajat on syöttämisen yrittämistä, nuhasta itkevän lapsen lohduttamista ja leikkimistä. Abulla on tietysti ikävä olo nuhan ja hampaiden takia, joten toivottavasti olo helpottuu pikaisesti. Annettiin nyt illalla pieni määrä kipulääkettä, jospa se helpottaisi nukkumista. 

Ainiin, nyt pitäisi vielä muistaa se sipuli. Kuulemma tukkoiseen nenään auttaa kun pilkottua sipulia laitetaan harsoon ja harsopussi laitetaan lähelle potilaan sänkyä. Meillä taisikin olla pari sipulia jäljellä, täytyy viedä harsopussi makuuhuoneeseen...

Soseessa: Porsasta, riisiä ja kasviksia

Innostuin taas kokkailemaan Abulle kotiruokaa. Suurin osa pojan syömästä ruuasta on itse tehtyä, joskus kuitenkin tarjoilen myös kaupan soseita. Valmissoseet ovat kuitenkin kaikki aika samanlaisia, joten on kiva sekoitella eri yhdistelmiä ja tarjoilla monipuolista ruokaa perheen pienimmällekin. Lisäksi kotona tehdyt soseet ovat täyteläisempiä kuin kaupan; monesti kaupan soseissa on paljon vettä suhteessa muihin aineksiin. Vaikka soseiden kokkailu on ihan mukavaa, on helpotus kun Abu vihdoin alkaa syömään samaa ruokaa kuin muu perhe.

Ostin pyhäinmiestenpäiväksi meille palan porsaan sisäfilettä, ja laitoin siitä sivuun pienen palasen myös Abulle. Aamuisesta riisipuurosta oli jäänyt jonkin verran yli, joten käytin sen soseeseen. Me teemme puuron yleensä riisihiutaleista, sillä ne kypsyvät nopeiten, mutta soseeseenhan voi käyttää mitä riisiä tahansa. Kiehautin porsaan lihapalat erikseen pienessä määrässä vettä ja soseutin sauvasekoittimella. Lisäsin tilkan vettä soseutuksen yhteydessä; liha menee paloiksi vähän helpommin kun mukana on nestettä. Porsaan ja riisin kanssa yhdistin kesäkurpitsaa, palsternakkaa ja sipulia - ja ihan kokkailun loppuvaiheessa lisäsin vielä muutaman kukkakaalin kukinnon kun satuin löytämään jääkapista kukkakaalin lopun. Mausteeksi tuli tuoretta persiljaa ja ripaus valkosipulia. Käytän nykyään oikeastaan jokaisessa soseessa tuoreita yrttejä ja jonkin verran mausteita. Valkosipulilla saa mukavasti makua ja se sopii kaikkiin soseisiin.

Siirrän aina osan soseista jääkaappiin seuraavien päivien ruuaksi, mutta suurimman osan soseesta laitan pakasteeseen. Annoksia voi sitten tarpeen mukaan ottaa pakasteesta sulamaan. Käytän pakastamiseen Philips Aventin muovipurkkeja, jotka taitavat virallisesti olla maidon pakastamista varten, mutta sopivat oikein hyvin ruuan säilyttämiseen.

 Porsaanlihaa, riisiä ja kasviksia

 

n. 150g porsaanlihaa

1 kesäkurpitsa

1 pieni palsternakka

puolikas sipuli

n. 1 dl riisiä

kuorallinen persiljaa

ripaus kuivattua valkosipulia

Keitä porsaanliha kypsäksi pienessä määrässä vettä, n. 10 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. 

Kuori ja paloittele palsternakka. Pese ja pilko kesäkurpitsa. Kuori ja pilko sipuli peukalonkynnen kokoisiksi paloiksi. Keitä palsternakkaa n. 5 minuuttia ja lisää joukkoon kesäkurpitsa ja sipuli. Keitä vielä noin 10 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsa on kypsää. Soseuta kasvikset ja lisää joukkoon persilja ja valkosipuli. Annostele kasvissose pilttipurkkeihin tai vastaaviin, ja lisää kuhunkin annokseen 1-1,5 rkl lihasosetta. 

 

Projektipäällikkö ja metatyö

Katsoin eilen sivusilmällä kakkosen Marja Hintikka Live -showta, jossa puhuttiin perheen projektipäälliköstä ja metatyöstä. Pystyin täysin samastumaan keskustelunaiheeseen - metatyö on juuri se joka itseäni kuormittaa eniten ja josta olemme miehenkin kanssa keskusteltu useasti.

Metatyö on jatkuvaa aivotyötä ja asioiden suunnittelua ja asioihin varautumista. Meillä se tarkoittaa vaatteiden, ruuan ja menojen organisointia ja suunnittelua. Kun lähdetään viikonloppuna ulos asioille pitää miettiä miljoona asiaa ja varautua tuhanteen. Onko vaippakassissa tarpeeksi ruokaa ja maitoa? Onko puhtaita vaippoja mukana? Pitäisikö kävellä, jotta Abu saa nukuttua, vai hypätä ratikkaan, jos vaikka poika nukahtaisi sinne? Mies ei edes mietti näitä kuin vasta pakon edessä. 

Nainen alkaa ottamaan vastuuta metatyöstä jo heti vauvan synnyttyä, koska  kotona olevalla äitiyslomalaisella on enemmän aikaa ennakoimiseen ja suunnitteluun. Alussa suunnittelu ja miettiminen on myös hauskaa - on ihana ostaa vaatteita kasvavalle beibille ja hauskaa pakkailla vaippoja vaippakassiin. Valitettavasti se tarkoittaa monesti sitä, että metatyö jää naisen harteille myös silloin kun töihinpaluu koittaa. Olemme miehen kanssa monesti kinastelleet asiasta, sillä hän ei ymmärrä millaista suunnittelua monet arkisetkin menot vaativat. Välillä vain väsymys ja turhautuminen purkautuu ulos - en enää jaksaisi loputonta suunnittelua ja miettimistä.

Rutiinit vähentävät metatyön tarvetta. Kun päivät ja viikot sujuvat samalla kaavalla, metatyö vähenee. Ei tarvitse jatkuvasti miettiä päiväuniaikoja tai ruokailuja tai mennäkö kävelylle vai ei. Kun rutiinit romuttuvat, niin silloin metatyön määrä kasvaa moninkertaisesti. Tajusin myös, miksi kesälomareissumme Espanjaan oli rankka - osittain metatyön takia. Kyseessä oli ensimmäinen oikea ulkomaanreissu lapsen kanssa, eikä matkustamiseen ollut syntynyt kunnon rutiinia. Minä kirjoitin listan tavaroista, joita lomalla tarvitaan. Minä pakkasin tavarat. Minä suunnittelin päivän aikataulun siten, että Abu sai syötyä ja nukuttua ajoissa. Minä kävin päiväreissun jo etukäteen mielessäni läpi, jotta voisimme varautua kaikkeen mahdolliseen. Ei mikään ihme, että matkan jälkeen olin uupunut ja iloinen kotiinpaluusta. Kotona ei tarvitse tehdä näin paljon metatyötä vaan voi myös keskittyä olemiseen lapsen kanssa.

Mitä ajatuksia metatyö-ilmiö synnyttää? Miten arjen (ja juhlan) suunnittelu toteutuu teillä? 

Kiireinen viikonloppu

Halloween-viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa. Jos äitiyslomalla on näin kiire, millainen kiire tuleekaan olemaan elämässä sitten kun palaa takaisin töihin? Jostain on siinä vaiheessa luovuttava, kaikkeen ei varmasti ehdi eikä pysty.

Joka tapauksessa - viikonloppu oli kiva sekoitus perheaikaa, kaveriaikaa, urheilua, ja kodin sisustusta. Viikonloppu aloitettiin perjantaina herkuttelemalla kotona tehdyllä pizzalla. Kun Abu oli laittettu unille, korkkasimme pienen pullon skumppaa ja katsottiin kynttilänvalossa elokuva Saving Mr Banks (suosittelen, tosi kiva leffa) Netflixistä.

Lauantaina oli ollut ajatus lähteä sisustusostoksille, mutta perjantaina tajusinkin että kaupat ovat kiinni pyhäinmiestenpäivänä. Käytettiin miehen kanssa pyhäpäivä hyväksi ja käytiin kummatkin vuorollamme urheilemassa - minä salilla ja mies Crossfitissä. Illaksi lähdin vielä käväisemään kaverin Halloween-pippaloissa. Tällä kertaa olin liikkeellä yksin - meillä ei ole enää autoa käytössä ja Espooseen meno julkisilla vie niin paljon aikaa, etten halunnut lähteä liikkeelle illalla väsyneen lapsen kanssa.

Sunnuntaina suunnattiin sisustusliikkeisiin Lanternaan. Suunnitelmissa oli ostaa Askolta tarjouksessa oleva nojatuoli lastenhuoneeseen, mutta poistuttiin ostoksilta paljon köyhempinä... Ostimme vihdoin uudet ruokapöydän tuolit ja päädyttiin myös ostamaan Askon mallistosta eräs kalliimpi nojatuoli. Sisustuskaupoilla aika kului kuin siivillä ja jouduttiin poistumaan puolijuoksua kotiin, jotta ehdimme paikalle ennen lapsenvahteja. Syötettiin Abu nopeasti kotona ja rynnättiin miehen kanssa Tennispalatsiin katsomaan uutta James Bondia. Abu jäi viihdyttämään vanhempiani.

Viikonloput ovat nykyään kovin erilaisia kuin ennen Abun syntymää. Päivät alkaa viikonlopusta huolimatta aikaisin, aamiaista syödään 7-8 välillä ja ensimmäisellä nukutuskävelyllä ollaan jo ennen puoltapäivää. Lapsettomina viikonloput alkoivat aina tunteja myöhemmin - aamiaista syötiin klo 10 jälkeen, ulos päästiin rauhassa juodun aamukahvin jälkeen vasta lounasaikana ja illallinen saatettiin syödä vasta klo 21 maissa. Välillä kaipaan mahdollisuutta nukkua niin pitkään kuin mahdollista, mutta muuten en luopuisi mistään mikä on nykyään osa perheemme viikonloppuja!

Talven muotia pienelle pojalle

Abu on taas venähtänyt pituutta niin, että vaatteet alkavat olla vähissä.  Koon 68cm vaatteet ovat muutamaa kappaletta lukuunottamatta aika nafteja, joten vaatekaapissa alkaa siirtymä kokoon 74cm. Kirppareilta on löytynyt tosi vähän kivoja poikien vaatteita, tuntuu että koko 74cm on väliinputoaja vauvojen kokojen ja taaperoiden kokojen välillä. 

 

Koska kirppiksiltä ei ole löytynyt mitään mieleistä, eksyin ihastelemaan eri nettikauppojen antimia. Suosikkini on nykyään Next - tästä valikoimasta löytyy mielestäni aina superkivoja ja mielikuvituksellisia vaatteita. Monet muut merkit tarjoavat niitä perinteisiä sinisiä ja harmaita raitaisia vaatteita, mutta Next käyttää kivasti eri kuoseja ja värejä tuomaan hauskaa ekstraa vaatetukseen. Myös näiltä perusmerkeiltä (Lindex, KappAhl, H&M...) löytyy kivoja talven uutuuksia. Verkkokaupoista löytyy useasti parempi valikoima lasten vaatteita kuin itse myymälässä.

 1 - Lindex

 2 - DPam

3 - Next

4 - Next 

Lindexin nallekuosinen paita on ihana! Sopivan pörröinen ja suloinen talvikäyttöön. Lumiukkkopaita puolestaan on niin hauska, että voisin ostaa sen vaikka käyttöaika voisi jäädä aika lyhyeen. DPamin body päätyi jo meidän ostoskoriin ja nappasin sen Abun vaatekaapin uudeksi piristykseksi.

 1 - Next

 2 - Next

3 - Next

     4 - KappAhl 

5- H&M 

Housuilla on kiva tuoda väriä vaatteisiin, vaikka muuten vaatteet olisivat yksinkertaiset ja siniset tai harmaat. H&M:ltä löytyi ihanan vihreät collegehousut, joissa on kivat polvi"suojat". Abulta puuttuu vielä tummanpunaiset pöksyt, jotka KappAhlilta löytyi. Nextiltä löytyi useita ihania neulehaalareita, joista tämä harmaa on yksi suosikeistani. 

1 - Next

 2 - Next

Eksyin tietysti myös katsomaan takkivalikoimia, vaikka Suomessa vallitsee haalarikausi seuraavien kuukausien ajan. Tummansininen duffelitakki on takkiklassikko - must have jokaiselle tyylikkäälle pikkupojalle. Kunhan Abu oppii hiukan kävelemään, ostan hänelle tällaisen. Vaunuissa takki ei ole erityisen kätevä, helma jää aina kummallisesti ruttuun selän taakse ja jalkojen suojaksi tarvitsee kuitenkin laittaa jotain. Keltainen anorakki on myös tosi kiva, vaikka kevättakiksi jos poika osaa jo kävellä.

Kuvista näkee, että tykkään aika klassisesta tyylistä, vaikka vaatteissa saa olla jotain pientä ekstraa. Kovin räikeistä ja monivärisistä vaatteista en pidä - monet trendikkäät lastenvaatemerkit ovat omaan makuun liian kirjavia ja kummallisen kuviollisia (Molo, Mini Rodini,..). Samat linjaukset pätevät myös omaan pukeutumiseen - tykkään klassikoista ja perusväreistä, mutta ostan välillä myös joitain kirkkaampia vaatteita, joilla piristää asua. Mies välillä vitsailee, että Abu on kuin Ken-nukke, jolle ostan vaatteita... Mutta onhan se ihanaa pukea oma lapsi suloisiin vaatteisiin!