Abu 16kk

Taas yksi merkkipaalu - yksi synttärikuukausi lisää! Eihän näitä synttäreitä mitenkään juhlita, mutta kiva kuitenkin joka kuukausi miettiä miten poika on taas kasvanut ja kehittynyt. 

Abu oppinut monia uusia taitoja, ja osaa nyt:

• laittaa itse pipon päähän 
• pissata pottaan (ainakin joskus)
• kiinnittää legoja toisiinsa ja irrottaa (irrottaminen tapahtui aiemmin paiskaamalla legot lattiaan, eli olemme edistyneet huomattavasti)  
• painaa hissin nappia 
• syödä itse omalla lusikalla (kunhan vaan huvittaisi, useimmiten hauskempaa on vain lusikoida sapuskaa pöydälle ja sotkea sitä)

 

Näitä ei ihan vielä osata vaikka kovasti harjoitellaan:

• sukkien pukeminen (aluksi Abu yritti vain painaa sukkaa jalkaansa vasten, nyt hän ymmärtää että sukka pitää ensin avata ja laittaa varpaat sisään)
• housujen riisuminen 
• mukista juominen

 

Puhe on taas kehittynyt nopeammin kuin motoriset taidot. Abu osaa entistä selkeämmin sanoa korkki, kattila, kansi, terävä, ja kuppi, muiden sanojen ohella. Oma tahto on myös kasvanut hurjasti ja jos poika ei saa tehdä sitä mitä haluaa, alkaa hirveä itku-potku-raivari lattialla kierien. Abu rakastaa kylpeä - läpsytellä vettä, lapioida vettä laidan yli ja muuten vaan lillua ammeessa. Kylvystä nouseminen onkin sitten aina kamala kamppailu; Abu yrittää kaikin voimin kammeta itseään takaisin ja me taas yritämme saada poikaa rauhoittumaan niin, että saadaan pyjama niskaan.

 

Abu on selkeästi musikaalinen. En tiedä onko kyse perinnöllisestä taidosta vai opitusta - pojalla on kuitenkin takana useamman kuukauden mittainen muskariura. Ollaan oltu parissa juhlissa muutaman viikon aikana, joissa Abu on löytänyt musiikkia toistavan kaiuttimen ja mennyt siihen viereen jammailemaan. Lisäksi muskarista tutut laulut saavat Abun lauleskelemaan mukana ja uudet laulut saavat pojan hiljentymään kuuntelemaan. En itse ole yhtään musikaalinen, joten tämän(kin) on pakko tulla miehen puolelta. 

 

Kuvien ottaminen on jäänyt vähemmälle nyt töiden alettua. Abun kanssa vietetty aika on tosi vähäistä (viikonloppuja lukuunottamatta), joten iltaisin ei tule edes mieleen ottaa kuvia. Lisäksi päiväkotipäivien jälkeen Abu on todella väsynyt ja likainen; ruokaa on hiuksissa, naamassa ja vaatteissa. Onneksi on viikonloput, jolloin voidaan viettää aikaa koko perheenä, pukea päälle muitakin vaatteita kuin niitä kauhtuneita college-housuja, ja rentoutua kotona lukien kirjoja.

 

Tänä viikonloppuna mies saa tosin hoitaa poikaa yksin. Vuorossa on tämän mamman virkistäytymisviikonloppu - urheilullinen hyvinvointiviikonloppu Tampereen lähistöllä. Iloitsen matkasta hurjasti, nyt on mamman vuoro lähteä omille teille. Samalla tosin jännitän miten isi ja Abu pärjäävät, onko pojilla ikävä. Vaikka söpöläisiä tulee ikävä, olen suunnattoman onnellinen mahdollisuudesta päästä kavereiden kanssa urheilemaan ja syömään terveellisesti. Pakkasin matkalle mukaan jopa kaksi kirjaa, ehtisin ehkä jopa lukemaan kirjaa!

Vinkkejä kiireisten aamujen pelastukseksi

Kiire, lyhyet yöunet, uusien rutiinien rakentaminen, kiukutteleva lapsi, likaiset vaatteet, sotkuinen koti. Näistä on ruuhkavuodet tehty. 

Arkipäivät menee vauhdilla ja viikonloppuisin toiveena on vain kunnon yöunet. Abu heräsi viime viikolla melkein joka aamu 5.30-6.00 välillä, eikä sen jälkeen auttanut mikään enää nukahtamiseen. Arkipäivät pysyy kasassa vain jonkinlaisen rutiinien ja suunnitelmallisuuden voimin. Meillä on päiviin tarkka työnjako miehen kanssa ja kaikki isommat kodinhoidot ja -huollot yritetään jaksaa tehdä viikonloppuisin. Minä syötän Abun, mies pukee ja vie Abun päiväkotiin. Yritän olla töissä mahdollisimman aikaisin, jotta ehdin viimeistään puoli viideltä hakemaan Abun päiväkodista. Haen pojan hoidosta, ja syötän illallista. Mies tulee kotiin yleensä vasta juuri ennen unirutiinien aloittamista, joten koko iltapäivä on selvittävä yliväsyneen lapsen kanssa. Abu on päivähoidon jälkeen todella väsynyt ja suurin väsymys (nimetty kauhujen tunniksi) iskee kuuden ja seitsämän välillä. Siinä vaiheessa välipala on syöty, Pikkukakkonen loppunut, ja yliväsymyksen ja tylsyyden yhdistelmä tuo känkkäränkän taloon. Abu pomppii sohvalla (heti kun silmä välttää, ja useasti tippuu siitä lattialle), siirtelee mattoa, heittää tavaroita laatikoista, ja saa kiukkukohtauksia kun kaiken tämän kieltää.

Meidän arjen helpottaja on siis yksinkertaiset asiat: suunnitelmallisuus ja ennakointi. Meidän aamuista ei tulisi mitään ilman edellisen illan valmisteluja ja suunnitelmia. Tässä vinkkejä muidenkin kiireisiin aamuihin!

Aamiaistarvikkeet valmiiksi pöydälle. Voileipiä ei oikein voi tehdä valmiiksi pöydälle, mutta muuten aamiaista voi valmistella jo edellisena iltana. Laitan itselleni aina myslin kaikilla mausteilla valmiiksi kulhoon; aamulla sekaan voi vain kaataa maitoa ja syödä. Samoin Abun puurokattila on aina oltava pestynä valmiusasennossa hellalla. Jos juodaan aamukahvit, laitan kahvin valmiiksi keittimeen ja aamulla voin vain painaa nappia. Kahvi ja Abun puuro valmistuu vaikka suihkun aikana. Mietin illalla etukäteen mitä aion aamulla syödä ja asetan ainakin omat astiat (mies ei välttämättä aina edes syö aamiaista) valmiiksi esille, niin niitä ei tarvitse aamulla kaivella kaapeista. 

Päiväkotitarvikkeet valmiiksi esille. Asetan Abulle aina puhtaan vaatekerraston hoitopöydän viereen, jotta aamulla kiireessä ei tarvitse kaivella vaatteita. Ilmatieteenlaitoksen nettisivut ovat uusi suosikkini, edellisenä iltana katsotaan säätiedotus ja mietitään onko päiväkodissa kaikki tarpeellinen päivää varten. Tänään aamulla vietiin päiväkotiin uudet kumisaappaat, viime viikolla vietiin aurinkohattu ja aurinkorasvaa. Koska mies vie pojan hoitoon, laitan aina vaunujen päälle valmiiksi takin ja pipon/hatun, joka laitetaan seuraavana päivänä päälle. 

Omat vaatteet esille. Omatkin vaattet on hyvä olla asetettu esille aamua varten, tai ainakin mietitty mitä päälleensä haluaa seuraavana päivänä laittaa. Niitäkin päiviä on, kun joudun kaivamaan puhtaita housuja ja silittämään ryppyistä paitaa kelloa vilkuille ja itkevää lasta hyssytellen. Ei siis mikään optimaalinen tilanne, mutta siihen voi vaikuttaa ennakoimalla. 

Asunto siistiksi aamua varten. Tiskikoneen pitää olla tyhjennetty aamua varten, muuten tuloksena on tiskikaaos altaassa ja siivousurakka heti töiden jälkeen. Töiden ja päiväkodin jälkeen me olemme kaikki niin väsyneitä, että kukaan ei ihan tosissaan halua siivota tiskivuorta ja tyhjentää astianpesukonetta. Tämä ohje on meillä kaikkein hankalin noudattaa, sillä syömme yleensä illallista vasta Abun mentyä nukkumaan. Tiskikoneen pesuohjelmat kestävät niin pitkään, että tyhjentäminen jää yleensä miehen vastuulle - eikä siis aina toteudu. 

Viikon ruuat tehdään etukäteen. Olemme pyrkineet tekemään viikon ruuat etukäteen sunnuntaina, jotta iltaisin ei tarvitse alkaa kokkailemaan. Sunnuntaina tehdään paria eri ruokaa jääkaappiin tai pakastimeen, joita voi syödä pitkin viikkoa. Tietysti välillä tylsistyttää syödä kolmatta päivää samaa ruokaa, mutta valmis ruoka vain helpottaa elämää niin huomattavasti. 

Arki on siis aikamoista selviytymistarinaa, mutta tämä elämäntilanne on meille vielä uusi. Abu on ollut vasta pari viikkoa kokopäiväisenä päiväkodissa, ja minä töissä. Eniten toivon, että Abun yöunet pitenevät eikä meidän kaikkien tarvitse enää herätä ennen kuutta. Vaikka lähden aamuisin aikaisin töihin, olisi niin toivottavaa saada nukkua niin pitkään kuin mahdollista. Onneksi viikonloppuna on äidin pakomatka terveyteen - pitkään odotettu BoostCamp! Tiedossa on hikiurheilua, joogaa, terveellistä ruokaa, omaa aikaa kavereiden kanssa - ja unta. Paradise on earth? ;-)

 

Aurinkoinen äitienpäiväviikonloppu

Sää on todellakin suosinut meitä suomalaisia viimeisten päivien ajan. Aurinko on hellinyt talven valkaisemia kasvoja ja saanut luonnonkin vihdoin kasvamaan täyteen vihreyteen. Ikkunasta näkyvä maisema on muuttunut yllättävän nopeasti vihreäksi – en melkein muistanut miten ihanalta kevät ja lämpö tuntuu. Kevät tuli ja yllätti suomalaisen nopeudellaan. Mieli on edelleen talvessa kiinni, ilman takkia lähteminen on vielä vähän vaikeaa. 

Me vietimme viikonlopun nauttien aurinkoisesta säästä ja keväisestä fiiliksestä. Kävimme kävelyillä, piknikillä, pyöräilemässä (kun vihdoin saatiin pyöränistuin asennettua) ja pihalla ihmettelemassä luontoa ja kukkia. Tämä on Abun ensimmäinen kevät, jolloin hän oikeasti ymmärtää ja havainnoi ympäristöänsä. Poika katselee ja ihmettelee ympärillä näkyvää vihreää luontoa; hipelöi pieniä kukkia, raaputtaa oksalla hiekkaa, ja heittelee pikkukiviä. On jännä seurata sivusta toisen tekemisiä ja miettiä miltä se saattaakin tuntua, nähdä kaikkea tällaista ensimmäistä kertaa!

Äitienpäivänä heräsin jo aamuyöllä suklaakakun tuoksuun – mies aloitti salaisen projektin, kakun leipomisen, vasta kun menin nukkumaan ja raukka ahersi sen parissa melkein läpi yön. Heräsin aamulla ”yllättyneenä” kunnon herkkubrunssille, tarjolla oli suolaisen lisäksi amerikkalaistyylisiä pancakeja ja suklaakakkua. Aamiaisen jälkeen lähdettiin sisäpihalle kiinnittämään pyöränistuinta minun pyörääni. Asennuksen ajan Abu kuljeskeli pihalla ihmettelemässä polkupyöriä ja pieniä istutettuja kukkia. Meidän sisäpiha on perinteinen kerrostalokorttelin asfalttipiha – pihalla on lähinnä roskakatos, pyöräteline, mutta viereinen taloyhtiö on istuttanut yhteen nurkkaan pieniä kukkia. Näitä Abu sitten ihmetteli sillä aikaa kun mies ruuvaili istuinta kiinni pyörääni. Kun istuin saatiin oikeaoppisesti kiinnitettyä, lähdettiin Töölönlahdelle piknikille. Abu ei tietenkään malttanut olla paikallaan, vaan vaelsi hanhien perässä, jolloin aina toinen meistä kulki valvovana silmänä perässä. Poissa ovat ne ajat kun maattiin tunteja nurmikolla lukemassa lehteä ja torkkumassa. 

Abu on nykyään niin hauska, kun osoittelee pullealla sormellaan kaikkea mahdollista ja höpisee. "Ato" on auto, ja vaunuista osoitellaan jokaista kadunvarteen parkkeerattua autoa. Vastaantulevat koirat saavat aikaiseksi ihastunutta kiljuntaa ja höpisemistä. Paras hetki koettiin viikko sitten Kampissa, kun samaan hississä ollut koira nuolaisi Abua kädestä. Poika oli aivan hämmentynyt ja ihmeissään tapahtuneesta, ja hymyili kuin Hangon keksi. Abu siis havainnoi ympäristöään erittäin kiinnostuneesti ja onkin kiva näyttää uusia asioita hänelle. Kukat ovat tuttuja kirjoista, mutta niiden koskettaminen oikeasti olikin todella jännää.

Viikonloppu oli siis kaikin puolin ihana ja täynnä ohjelmaa. Aurinko ja ulkoilu saivat meidät kaikki tosin väsyneeksi ja lauantaina iltapäivällä torkuttiin kaikki kotona ylimääräiset unet. Olisipa aina viikonloppu, ja aurinkoista...!

Hauska vappu!

Meillä oli Abun kanssa hauska vappu!

Lauantai alkoi yrityksellä kiinnittää ostamani (käytettynä, tietysti) pyöränistuin kiinni pyörään. Miehen parhaista yrityksistä huolimatta todettiin, että jostain syystä istuimen tukitanko ei asetu oikein pyörään kiinni. Tämän takia istuin jäi kummallisen epävakaaksi ja asentokin on hiukan takakenoinen. Suuret suunnitelmat piti siis muuttaa - olimme ajatelleet viedä Abu elämänsä ensimmäiselle pyöräreissulle vappupäivänä, mutta neitsytmatka jää nyt myöhemmäksi ajankohdaksi. 

Kävin kuitenkin lauantaina aamulla pikaisesti keskustassa kaupoilla ostamassa pikkupyöräilijälle kypärän. Käväisin lisäksi Forumin Jesper&Junior liikkeessä, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä siellä oli vapun kunniaksi kaikki tavarat -30% alennuksessa. Ostinkin Abulle uudet ulkoilukengät kevääksi, Crocsin kumisaappaat ja hanskat. Päivähoidon myötä lapsen ulkovaatteiden määrä tuplaantuu - vaatteita tarvitaan kylmiin kevätpäiviin, lämpimiin päiviin, ja kuumiin päiviin. Ainiin ja märkiin päiviin myös.

Lauantaina iltapäivällä kävimme ystävän luona grillaamaan ja nauttimaan yhteisetä ajasta. Kevään ensimmäiset grillailut maistuivat niin hyvälle! Paikalle kokoontui useampikin perhekunta, joita nykyään näkee harvemmin - kuuluisat ruuhkavuodet ovat lähes kaikilla!

Sunnuntaina mies lähti omille menoilleen, ja minä taas lähdin Abun kanssa Espooseen ystävän luo. Käveltiin merenrantaa pitkin ja pysähdyttiin leikkipuistoon missä lapset saivat riehua ja leikkiä hiekassa. Abu oli tosi kiinnostunut kimmeltävän sinisestä merestä ja olisi varmaan hypännyt suoraan veteen, jos en olisi napannut kiinni. Me aikuiset päästiin vaihtamaan kuulumisia, juoruilemaan ja nauttimaan ihanan lämpimästä kevätsäästä. Ihana aurinko! 

Lisätienestejä kotiäideille

Hoitovapaa on sellaista taloudellisen niukkuuden aikaa, että en itse voinut kovin pitkään olla poissa työelämästä. Toisaalta, en myöskään halunnut olla kotona vuosikausia, vaan halusin takaisin työelämään ansaitsemaan ja käyttämään aivojani. Ruuhkavuodet ovat vasta alkaneet, mutta voin jo nyt myöntää että tekee tiukkaa jaksaa pitkää työpäivää ja työmatkaa, sekä jaksaa tehdä mitään kotihommia enää iltaisin. Päivisin olo on työn takia energinen, mutta iltaisin olen todella väsynyt. 

 

Kotiäidin elämä oli helpompaa, mutta ne laskutkin on maksettava ja olisihan se kivaa ostaa itsellekin joskus jotain uutta. Millä tavalla kotiäiti voisi siis helposti ansaita lisää rahaa äitiys- tai hoitovapaalla? 

 

Suomessa on juuri aloittanut yritys, Crowst, joka tarjoaa helpon tavan tienata pientä lisärahaa. Maailmalla tunnettu, mystery shopping -tyylinen idea, on nyt saapunut Suomeenkin. Idea on helppo: lataa sovellus puhelimeesi, vastaa kyselyihin, ja saat tilillesi rahaa ja/tai pisteitä. Pisteitä voit käyttää myöhemmin osana lahjakorttien lunastusta, ja pisteitä kerryttämällä etenet yhteisössä ylemmälle tasolle. Mitä korkeammalla tasolla olet, sitä enemmän voit ansaita erikoistehtävillä ja -kyselyillä.

 

 

 

Crowst-sovellus löytyy Google Play Storesta Android puhelimille, ja voit heti lataamisen jälkeen päästä tienaamaan pisteitä ja rahaa.

 

Kuulostaako helpolta? Sitä se on! Rekisteröidy ja lataa sovellus Google Play Storesta niin pääset heti katsomaan mistä puhutaan.  

 

 

Yhteistyössä Crowst.