Lauantaibrunssilla Köketissä

Kahviloissa brunssittelut ovat käyneet vähiin vauvaelämän myötä ja nykyään brunsseja järjestetään enemmänkin kavereiden luona. Kotibrunsseilla lapset voi laittaa lattialle peuhaamaan ja aikuiset voivat keskittyä oikeasti herkkujen syömiseen. Tänä lauantaina käytiin kuitenkin ihan aikuisten oikeasti keskustassa brunssilla tapaamassa miehen kaveria, joka oli Suomessa viikonloppumatkalla. 

Valittiin brunssipaikaksi lapsiystävällinen Helsingin keskustassa sijaitseva ravintola Köket, joka on historiallisen Kiseleffin talon tiloissa, ihan Senaatintorin luona. Helsingin hyvät brunssipaikat ovat yleensä täyteen ahdettuja trendiravintoloita, mutta Köket sopii hyvin lasten kanssa ruokailuun. Portaikon alle on laitettu pieni leikkipiste, jossa on pieni maja, kasa leluja, sekä kävelytuki. Syöttötuoleja löytyy isompikin kasa, joten tuoleista ei tarvitse taistella. Tila on muutenkin avoin eikä liian ruuhkainen, täydellinen lapsiperheen brunssipaikka. 

Valitsimme istumapaikaksi sohvaryhmän ravintolan takaosasta. Olen huomannut, että sohvapaikat ovat käteviä liikkuvaisen lapsen kanssa, varsinkin jos vauva ei vielä kävele itse. Vauvan voi nostaa syliin ja sohvalle temmeltämään, ja sohvia vasten voi tepastella edestakaisin. Saavuimme ravintolaan vielä heti sen auettua, joten saimme brunssitella rauhassa ainakin ensimmäisen tunnin ennen suurempaa ihmismäärää.

Brunssi itsessään oli aika perinteinen. Aamiaistyylisesti pöydästä löytyi useampaa erilaista mysliä, jogurttia, keitettyjä kananmunia, tuoretta leipää, karjalanpiirakoita ja mehua. Lämpiminä ruokina oli nakkeja, pekonia ja paahdettuja vihanneksia. Lisäksi pöydästä löytyi pesto-pastasalaattia, majoneesisalaattia ja vihreää salaattia. Jälkiruokapöydästä löytyi kattava valikoima erilaisia herkkuja - porkkanakakkua, marjakakkua, suklaakakkua ja erilaisia hedelmiä. Erikoisuutena oli mahdollisuus paistaa omat vohvelit, niiden kanssa tarjolla oli kermavaahtoa ja hilloja. Tarjolla oli tietysti myös kahvia ja valikoima erilaisia teelaatuja. 

Nälkä lähti siis hyvin näillä antimilla, mutta olin hiukan pettynyt brunssin tylsyyteen. Pöydässä oli ihan kiva valikoima ruokia, mutta jäin kaipaamaan perinteisiä juustoja ja leikkeleitä leivän päälle, parempia salaatteja sekä jotain erikoisempaa. Tarjolla ollut mehukin oli enemmän tiivistemehua kuin tuoremehua, selkeä miinus siitä. Brunssin hinta oli valikoimaan nähden korkea - brunssi maksoi 25€ ja lasillinen kuohuvaa olisi maksanut 5€ lisää. Helsingissä brunssien hinnat ovat yleensä 18-27€ välillä, mutta näin perusbrunssi olisi hyvin voinut olla pari euroa halvempi. 

Abu viihtyi kuitenkin hyvin. Ensin syöttötuolissa syömässä kananmunaa ja karjalanpiirakkaa, sen jälkeen sohvaryhmää kiertämässä, ja sen jälkeen seikkailemassa pitkin ravintolaa. Olemme siis päässeet siihen elämänvaiheeseen, että toinen aikuisista seuraa lasta kuin hai laivaa. Ihan kahdestaan ei siis nykyään kannata lähteä brunssille, sehän olisi kovin yksinäistä ruokailua. 

Köketin brunssille annettiin arvosanaksi 7+.

Mikä on Helsingin paras brunssipaikka lapsiperheelle?

Ensimmäisiä sanoja

On ihana huomata kuinka paljon puhetta Abu jo tunnistaa. Alkuvuoden aikana poika on oppinut sanomaan jo muutamia sanoja, mutta suurin kehitys on ollut puheen ymmärtämisessä. Pojalle voi jo puhua päivän askareista ja hän ymmärtää jo tosi paljon! 

Abu on alkanut toistelemaan sanoja meidän (eli minun) perässä. Abu osaa jo osoittaa omaa nenää/korvaa, kun kysyn missä on nenä/korva. Abun suosikkikirjasta, Muumin kuvakirjasta, poika osaa sormella osoittaa kukkaa, palloa, taloa ja kalaa kun kysyn missä ne ovat. Hän tunnistaa jo yleisempiä sanoja ja lauseita. On kiva huomata, että poika ymmärtää kun hänelle puhuu. Kun sanon Abulle mennäänkö puistoon keinumaan, hän alkaa hymyilemään isosti ja sanoo "kiikaa". Valitettavasti itse en ymmärrä Abun jokeltelua ja välillä poika turhautuu kun hän osoittelee jotain pöydällä, enkä ymmärrä mitähän ihmettä nyt tarkoitetaan. 

Abun ensimmäinen sana oli tähti. Meillä oli jouluna koristeena tähden muotoiset jouluvalot, ja ilmeisesti ne olivat todella vaikuttavat kun poika oppi sanan heti. Aina kun mentiin makuuhuoneeseen, Abu sanoi hennolla äänellään "tähti" ja jäi tuijottelemaan valoja. Toisissa Abun nahkatossuissa on tähtiä, joten hän välillä nappaa ne käteensä ja toistelee tähti tähti. Viime aikoina poika on oppinut sanomaan kiitos, vaikka se kuulostaa enemmänkin "kiio":lta.. 

Suomi siis sujuu, mutta en usko että poika ymmärtää paljoakaan hindiä. Hindiä Abu kuulee huomattavasti vähemmän kuin suomea, joskus ainoa yhteys isäänsä on aamulla vaatteiden vaihtaminen. Mies tekee pitkää päivää töissä ja tulee yleensä kotiin juuri ennen Abun nukkumaanmenoaikaa. Pari touhuaa hetken yhdessä ennen kuin on aika aloittaa iltarutiinit. Monesti mies tulee vasta Abun nukkumaan menon jälkeen, joten kosketus toiseen kotimaiseen kieleen jää vähäiseksi. Viikonloput ovatkin isä-poika aikoja, minä teen useimmiten ainakin toisena päivänä omia juttuja kun mies hoitaa Abua. Miehen pitäisi katsella kuvakirjoja pojan kanssa ja toistella tavallisia sanoja, ehkä näin vähitellen poika oppisi myös sitä hindiä. 

 

Aamupäivä isin toimistolla

Abu lähti aamupäiväksi miehen toimistolle, kun minulla oli omia menoja. Mies on perustanut loppuvuodesta oman yrityksen, ja on vuokrannut pienen toimistotilan Helsingin keskustasta. Miehellä oli aamulla tiimikokous, joten poika lähti yrityksen toimistomaskotiksi. Abu ja miehen tiimi viettivät reilun tunnin yhdessä ennen kuin pääsin paikalle palauttamaan porukaan työrauhan. 

Abu tykkäsi toimistoelämästä hurjasti! Poika oli innostunut uudesta ympäristöstä ja käveli ympäri neuvotteluhuonetta moikkailemassa tiimiläisiä. Miehen yhtiökumppani sai Abulta erikoishuomiota, kun poika istui sylissä ja näpersi kauluspaidan nappeja.

Palautin tiimin työtehon ottamalla Abun jälleen hoitooni - oli jo aika päivän lounaalle ja sen jälkeen uniaika oli lähestymässä. Käveltiin Abun kanssa yhdessä keittiöön lämmittämään ruokapurkkia, ja matkalla poika ehti jo flirttailla muutaman toimiston naisen kanssa. Poika hymyili ja vilkutteli iloisesti, ja ilahtuneet naiset vilkuttelivat takaisin.

Syöttäminen oli vähällä olla aika sotkuista, mutta keksin sitoa pojan huivillani toimistotuoliin kiinni ruokailun ajaksi. Käsillä oli tietysti rivi muita viiihdykkeitä, kuten pallo, kirja, soiva lasten kännykkä, ja vesipullo. Vähitellen saatiin ruoka kurkusta alas ja voitiin jättää työt aikuisten vastuulle. Abulle ulkovaatteet päälle ja vaunuihin nukkumaan. 

Toivottavasti kaikki nauttivat omasta toimistoelämästään yhtä paljon kuin Abu! 

Hei me kävellään!

Abu on oppinut kävelemään ilman tukea! Torstaina illalla Abu vain otti ja käveli ainakin 10 askelta keskellä olohuonetta. Hurjasta vauhdista ja onnistumisen tunteesta hurmaantuneena poika nauroi ääneen itselleen ja näytti niin tyytyväiseltä uuteen taitoonsa. Äiti ja isi olivat tietysti todella iloisia ja ylpeitä kun poika oppi kävelemään.

Nyt poika kävelee ympäri asuntoa ja näyttää aina niin iloiselta kun jaksaa kävellä muutaman askeleen pätkissä. Mies kutsuu kävelyä zombie-walkiksi - Abu kun kulkee kädet pitkänä edessä tasapainon vuoksi.

Iltapäivällä Ikeassa Abu seisoskeli ylpeänä leikkipaikan luona ja näytti niin isolta pojalta kengissään. Abu tuijotteli leikkipaikan palikkapeliä ja muita lapsia. Yhtäkkiä poika kääntyi minuun päin ja sanoi Äiti.  Byebye baby... ja tervetuloa taaperon maailmaan.

 

Lapsen kanssa lomalla - resort vai BnB?

Kesäksi on taas suunnitteilla jonkinlainen matka Etelä-Eurooppaan, varmuudeksi jos Suomessa on karsean kylmä. Edelliset kesälomat vietettiin Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa, joten vuorossa voisi olla vaikka Portugal!

Me emme miehen kanssa ole mitään rantaleijonia, jotka jaksavat maata tuntikausia palvomassa aurinkoa. Itse olen niin vaalea, että palan helposti muutaman päivän auringonoton jälkeen. Vietämme lomaa mieluummin tutustumalla paikallisiin nähtävyyksiin ja alueen kulttuuriin (ja ruokaan!), kuin makaamme biitsillä. Olemme siis yleensä yhdistäneet matkaan pari päivää suuremmassa kaupungissa ja vajaan viikon vuokratalolla. 

Viime kesänä oli ensimmäinen kunnon matka Abun kanssa, ja matka oli suoraan sanottuna aika rankka. Vauvan rutiinit eivät katoa mihinkään loman aikana, vaan ruuan, vaipanvaihdon ja päikkäreiden tulee toimia kuten kotonakin. Se siis tarkoitti vuokratalolla jatkuvaa kokkaamista, siivoamista, nukuttamista ja kakkavaippojen viemistä ulos. Kuulostaa arjelta Suomessa. Tietysti erona oli se, että maisema oli parempi, ulkona oli lämpimämpi ja ruoka oli parempaa. 

Tänä kesänä on edessä se suurin kysymys - miten vietämme lomaa lapsen kanssa? Abu ei ole enää pieni, mukana raahattava vauva, joka vain nukkuu ja möllöttää sylissä. Ensi kesänä hän jo juoksee pitkin pihoja (ja me hänen perässään), tahtoo uimaan ja tahtoo varmasti tehdä montaa asiaa oman mielen mukaan (uhmaikä tuntuu välillä puskevan jo nyt päälle). Olisiko siis helpompaa vaan maata biitsillä ja raahautua valmiiksi katettuun buffet-pöytään, kuin autoilla pitkin Portugalin maaseutua ja tapella lapsen kanssa ravintoloissa? Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa!

All-inclusive resort rannalla
Monen ystävän perhematka tarkoittaa nimenomaan tällaista: puoli-/täysihoito isossa hotellissa rannan läheisyydessä. Minulle tällainen matka on aina ollut kauhistus; en maksa satoja euroja syödäkseni kalapuikkoja ketjuhotellissa muiden ulkomaalaisten kanssa. Perheellisen näkökulmasta resorteissa on tosin monia hyviä puolia: valmiit ruuat, puuhaa lapsille, ja rentoutumista. Monessa isommassa hotellissa vanhemmat lapset voi jopa laittaa jonnekin puuhakerhoon muutamaksi tunniksi. 

Toki resort-loma poistaa ruuanlaiton ja siivoamisen tarpeen, mutta se toisaalta rajoittaa monia muita asioita. Omaa tilaa on vain hotellihuone ja oma pyyhe rannalla. Lapsen päikkärin ajaksi on oltava hotellihuoneessa, hiirenhiljaa, koska 15-kerroksisessa hotellissa et voi häipyä altaalle itkuhälyttimen päähän. Lapsen nukkumaanmenon koittaessa huoneessa on oltava, ja taas hiirenhiljaa. Lisäksi hotellissa on kymmenittäin muita perheitä, jotka aiheuttavat meteliä ja sotkua. 

Kuin olisi viikon ruotsinlaivalla syömässä buffetista kuorittavia katkarapuja ja oleskelemalla pallomeren luona, vai?

Bed & Breakfast     
En usko, että vuokraamme tänä kesänä taloa, vaan resortin vaihtoehto on todennäköisesti pieni B&B jossain Portugalin maaseudulla. Tykkään viettää lomaa rauhallisella alueella, keskellä autenttista elämää ja kulttuuria. Haluan kokea paikallisen maan elämäntyylin, ruokakulttuurin ja nähtävyydet. Senhän takia matkustan. 

B&B:ssä oman huoneen lisäksi on yleensä jonkinlainen yhteinen olohuone, tai muu oleskelutila, jossa voi viettää aikaa. Muutenkin B&B:t ovat pienempiä kuin hotellit ja lapsen voi tarvittaessa jättää yksin ja istua itkuhälyttimen etäisyydellä ulkona. Teimme näin viime kesänä kun vietimme viimeiset pari yötä pienessä B&B:ssä Espanjassa. Laitoimme Abun nukkumaan päikkäreitä, ja istuimme ikkunan toisella puolella, uima-altaan reunalla pojan unien ajan. 

Majoituspaikka pitää tosin valita huolella, jotta B&B tarjoaa jotain viihdykettä lapsille. Abu on ensi kesänä jo sen verran iso, että leikkipaikka tulee olemaan tarpeen. Resort-hotellissa olisi mahdollisuus valita puoli/täysihoito, kun taas yleensä B&B:ssä on tarjolla vain aamiainen ja muut ruokailut täytyy hoitaa itse. Tämä tarkoittaa ravintolakäyntejä.. Abu ei ole maailman kärsivällisin istumaan pitkiä aikoja ruokapöydässä ilman jatkuvaa huomiota, leluja ja pelejä. 

    
Millaisia kokemuksia sinulla on resort-lomista? 
Onko lapsen kanssa hankalaa matkustaa?