13 kuukauden loma

Tänään, ensimmäisenä arkipäivänä joulun jälkeen, heräsin puoli kymmeneltä virkeänä ja hyvin levänneenä. En mennyt töihin. Enkä mene töihin vuoden vaihtumisen jälkeenkään. Itse asiassa, en mene töihin seuraavaan 13 kuukauteen! Outoa, eikö?

Ilmoitin työpaikallani arvioidun paluupäiväni olevan 1.2.2016. Fiilikset voi tosin vielä muuttua moneen otteeseen ja saatankin vaikka lykätä paluuta tuosta helmikuustakin myöhemmäksi. Katsotaan millainen kanaemo itsestä kuoriutuu ensimmäistä vauvaa hoivatessa! Lähes koko tuleva tammikuu on lomaa ennen virallisen äitiysloman alkamista. Jos lapsi syntyy lasketun ajan kieppeillä, hän on 11 kuukautinen töihin palatessani. Aika normaali ajankohta töihin paluun suhteen, mutta silti seuraavat 13 kuukautta tuntuvat uskomattoman pitkältä ajalta olla kotona, tekemättä "aikuisten töitä". Vaikka viimeiset pari vuotta työelämässä ovat olleet erittäin haastavia ja uuvuttavia monella tavalla, tunnen silti oloni laiskaksi. Siivelläeläjäksi. Yhteiskunnan elätiksi. Tuntuu luksukselta, että saan yhteiskunnalta tukea näinkin monen kuukauden ajan tekemättä mitään - paitsi tietysti kasvattamalla uutta veronmaksajaa tähän yhteiskuntaan. Äitiysvapaiden tuki ei tietysti ole mitään verrattuna täyteen palkkaan, ja mekin varmasti joudutaan miettimään mihin rahojamme käytämme seuraavan 13 kuukauden aikana. 

Kaikesta huolimatta - mulla on edessä PITKÄ vapaa!

Kullanarvoinen vauvavalokuvaus

Hesari teki pari kuukautta sitten jutun vauvavalokuvauksesta. Ihastuin ideaan heti -  pikkuisista vastasyntyneistä saa noin suloisia muistoja! Tietysti Anne Geddesin ihanat vauvakuvat ovat tunnettuja Suomessakin, mutta en koskaan ajatellut että "tavisvauvoistakin" saisi otettua yhtä ihania kuvia. 

Kuva

 

 

 

Helsingissäkin on yllättävän monta valokuvaajaa, jotka tekevät vastasyntyneiden valokuvausta. Muutama valokuvaaja ilmoittaa hintansa julkisesti nettisivuilla, muiden kuvaajien hinnat pitäisi pyytää tarjouspyynnöllä. Hintahaitari taitaa joka tapauksessa alkaa 200 eurosta ja jatkua lähemmäs tonnia, riippuu varmaan myös kuinka monta kuvaa haluaa valita. Hinta tietysti hirvittää, mutta jäisihän vauvasta aikamoisen ainutlaatuiset kuvat. Mieskin taisi jo osittain suostua tähän, joten pohditaan vielä muutama päivä ja pyydetään sen jälkeen tarjouspyyntöjä eri kuvaajilta. 

Vastasyntyneen kuvaus pitäisi tehdä aika pian syntymän jälkeen, jotta vauva on vielä ns. omassa maailmassaan. Mitä pidemmälle viikot kuluvat, sen tietoisempi vauva on ympäröivästä maailmasta. Kysymys tietysti on, että jos vauva syntyykin reippaasti ennen laskettua aikaa, miten kuvausajan käy? Tai toisinpäin, jos tyyppi on juurtunut mahaan, niin saako aikaa sitten siirrettyä? Samoin mietityttää vähän kuinka hehkeänä uusi äiti on heti ensimmäisten päivien jälkeen - univajeen, imetyksen opettelun ja uuden arjen kanssa.

Jos kuvaukseen päädytään, jotain tämäntyylisiä kuvia haluaisin haluttaisiin.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Niin suloisia!

Raskausviikko 31 & minijoulu

Viikot vierii ja kohta minäkin! Maha on kasvanut yllättävän paljon viimeisen parin viikon aikana, mutta neuvolan terkkarin mukaan kasvu alkaa tästä vain kiihtymään.  Häntäluu kipeytyy edelleen istumisesta, mutta nyt myös turvotus alkaa vaivaamaan pitkän istumisen jälkeen. Närästys ja/tai ummetus alkavat olemaan jokapäiväisiä seuralaisiani.

Olo on ollut tosi vaihteleva; on päiviä jolloin jaksan töiden jälkeen käydä salilla ja sen jälkeen vielä puuhailla kotijuttuja ilman suurempia ongelmia. Sitten on niitä päiviä, jolloin tuntuu että pelkästään työpäivän mittainen istuminen vie mehut. Viikonloppu meni lähinnä jälkimmäisellä tyylillä. Perjantain hektinen työpäivä ja pikainen salikierros vei totaalisesti voimat. Kävimme vielä illalla veljeni luona pikkujouluilla ja matkalla luulin että lapsi pusertuu ulos mahastani siihen metron penkille. Syytin siitä aluksi ensimmäistä kertaa päällä olevia raskausajan Power Mama Spanxeja (pieni lahja siskoltani, joka on ilmeisesti kokenut tarvitsevansa pyllynkohotusta raskausaikana). Heti kun pääsin sisään veljelleni oli tukipöksyt otettava pois. Ylläripylläri, olo ei parantunutkaan ylimääräisen puristavan kerroksen riisumisella. Oli vain todettava, että supisteli ja kroppa huusi lepoa viikon jälkeen. Parin glögimukillisen jälkeen luovutettiin ja lähdettiin kotisohvalle makuuasentoon.

Sama olotila jatkui myös lauantaina, eikä viimeisistä joululahjaostoksista meinannut tulla mitään. Lopulta oli myönnettävä itselleni, että maha on pinkeänä supistuksista ja oma sohva on parempi paikka kuin paniikkishoppaajia täynnä olevat kaupat. Onneksi tämä mama pääsi kuitenkin illalla osallistumaan perinteisiin opiskelukavereiden pikkujouluihin. Neljän ruokalajin illallisen jälkeen oli maha taas pinkeänä, eikä pelkästään vietnamilaisista herkuista.

Vietettiin eilen miehen kanssa minijoulua. Saatiin tuliaisena pieni kuusentapainen, josta askartelin meille joulu"puun". Sen alle mahtui hyvin meidän toisillemme hankkimat lahjat.  

Sain aviomieheltä lahjakortin Elegia Day Spahan Aloe Vera -hoitoon, joka sopii raskaana oleville. Hoito sisältää kuorinnan, kokovartalonaamion, kasvohoidon ja kevyen hieronnan. Ihanaa, nyt pääsen lomallani nauttimaan täydellisestä hemmottelusta! Oma lahja miehelle sisälsi jotain sopivaa sekä isälle että pojalle.. Pienen ja ison t-paidan, joissa on teksti Night Owl. Mies näytti oikeasti olevan liikuttunut lahjasta. Ideani näköjään onnistui!

Mies lähti tänään aikaisin Intiaan joulunviettoon. Koti tuntui heti tosi tyhjältä ja hiljaiselta, niin paljon sitä on tottunut toisen läsnäoloon kahden vuoden yhteisasumisen jälkeen. Nykyisin miehen pitkät matkat tuntuvat jotenkin tosi pelottavilta. Jos jotain tapahtuisi hänelle, meitä jäisi tänne kaksi kaipaamaan...

Vaunut tuli taloon

Ihan uskomatonta, saatiin vaunut supernopeasti kotiin! Kun sitten lopulta viikko sitten saatiin päätös tehtyä ja vaunut tilattua liikkeestä, toimitus tapahtui nopeammin kuin uskoinkaan. Ensimmäinen isompi lapsihankinta tehty! 

Mitkä vaunut me sitten ostettiin? Valinta oli vaikea ja loppusuoralle pääsivät siis Britaxin Affinity ja Brion Smile yhdistelmävaunut. Miehelle kaikki pohtimamme vaunut olisivat olleet hyviä vaihtoehtoja, mutta päätös riippui lähinnä itsestäni. Lopulta päädyttiin päädyin ostamaan Brio Smilet.  Ja nimenomaan sähäkässä puna-mustassa formulavärissä! Vaunuissa on siis nyt musta runko, puna-musta vaunukoppa, sekä musta istuinosa höystettynä sähäkällä punaisella.

Ostettiin vaunut Ruoholahden Vaunuaitasta. Se on meille kätevin sijainti myös takuuta ajatellen, voidaan hoitaa Helsingin keskustassa mahdolliset takuukorjaukset ja muut harmit. Saatiin vaunut myös erinomaiseen tarjoushintaan, 499€. Pyydettiin vaunut vielä tässä vaiheessa paloina ja kokoamattomina, sillä laskettuun aikaan on vielä hiukan reilu 2kk. Voidaan kätevästi säilyttää vaunut paketissaan kellarissa, varsinkin kun taloyhtiössä on lämmitetty kellari eikä tarvitse pelätä kosteusvaurioita. Lasketun ajan lähentyessä kootaan vaunut sitten valmiusasentoon.

Miksi sitten valittiin Brio? Yksi syy oli vaunukoppa. Epäiltiin Britaxin vaunukoppaa kuitenkin liian kapeaksi. Eroa koppien välillä oli melkein 4cm, joka tuntui aika isolta. Vaikka pieni vauva on tottunut kohdun ahtauteen, ei pari ylimääräistä senttiä voi haitaksikaan olla. Mutta mistä sitä tietää - saattaa kuitenkin olla, että kevät tulee aikaisin eikä tarvitakaan lammastaljaa ja paksuja toppa-asuja tämän vauvan koppa-aikana! 

Toinen syy oli vaunujen ulkonäkö. Pidin kuitenkin hiukan enemmän Brion ulkonäöstä kuin Britaxista, varsinkin kun löysin puna-mustan rallivärin. Musta on tietysti peruskiva väri (tai voiko mustaa edes sanoa väriksi), mutta en ymmärrä miksi Suomessa kaikki pukeutumisesta asusteisiin on mustaa. Varsinkin näin talvella, vuoden synkimpänä aikana, suurin osa lastenvaunuista ovat mustia. Ehkä väsynytkin kotiäiti piristyy kun näkee energistä punaista naamansa edessä!

Joudutaan vielä ostamaan vaunuihin sopiva turvakaukalo, eli Brion Primo. Näihin vaunuihin ei käy adapterit, eikä siis mitkään muut kaukalot kuin Brion omat sovi. Pientä miinusta tästä. Onneksi näitä tuntuu olevan käytettynä  aika paljon myynnissä, ehkä uskalletaan ostaa second hand -kaukalo - vaikka siinä on omat riskinsä. 

Vielä on muutama isompi homma hankkimatta - sänky ja lipasto. Mies lähtee huomenna aamulla Intiaan ja antoi joululomien ajaksi mulle tehtäväksi päättää mikä sänky ostetaan. Lisäksi lomien aikana täytyisi yrittää löytää sopivan kokoinen lipasto vauvan kamoille. Mahdutetaan vaatehuoneeseen pienehkö lipasto, mutta halutaan optimoida säilytystila hankkimalla mahdollisen tarkasti vapaana olevan tilan kokoinen laatikosto. Vaikkei tässä siis ollakaan enää kohta töissä, hommia ja selvitettävää tuntuu silti olevan!

4 päivää!

Uskomatonta, 4 päivää jäljellä..!

Nimittäin 4 päivää töitä ja sen jälkeen olen lomalla! Suoraan loman jälkeen alkaa äitiyslomani. Tuntuu haikealta.. siinä vaiheessa kun tulen takaisin töihin, on organisaatio, tiimit ja ihmiset varmasti vaihtuneet. Muutenkin tilanne töissä on se, että tätä roolia ei enää ole ja palaan joka tapauksessa uuteen hommaan. Jos töitä edes on paluun aikaan.. Tavallaan nyt tuntuu siltä kuin vaihtaisi kokonaan työpaikkaa, sillä firmakin on varmasti hyvin erilainen reilun vuoden päästä. Samalla pelottaa, että muistanko mitään työnteosta kun tulen takaisin. Entä jos äitivuosi tekee musta zombien ja tyhjentää aivot?

Olen äärimmäisen tyytyväinen, että pääsen nyt pois työkuvioista. Ehdin  rentoutua, lukea, nukkua ja nauttia elämästä ennen kuin elämä muuttuu niin kovin paljon pienen poikamme synnyttyä. Kalenterissa on jo buukattuna kasvohoito, jalkahoito, operetti, teatteri... Nautitaan kun vielä keretään! Välillä toisaalta mietin mitä ihmettä aion tehdä kaikella vapaalla ajallani... Töihin ei tarvitse herätä, mutta palkka juoksee. Meillä on miehen kanssa pienimuotoinen bisnesidea, aion panostaa ainakin tähän ideaan ajallisesti ja yrittää selvittää pohjatietoja toiminnan käynnistämiseksi. Optimistisesti olen myös ilmoittautunut kevään mittaiselle saksan kielen kurssille, toivoen että ehkä ehdin käymään siellä edes muutamia kertoja vauvan syntymisen jälkeen. Ehkä.